Suomen kokonaisturvallisuutta rakennetaan tällä hetkellä monien toimijoiden viranomaisyhteistyönä. Mukana ovat niin Puolustusvoimat, kunnat, kaupungit, pelastuslaitokset kuin sairaalatkin. Ongelma on, että varautumisen perusta on edelleen vanhassa maailmankuvassa. Maailma on muuttunut. Siksi on muutettava tavat varmistaa yhteiskunnan kokonaisturvallisuus. Se voidaan tehdä keräämällä yhteen yliopistojen osaaminen, muodostaen vastinpari puolustusteollisuudelle sekä turvallisuusviranomaisille.
Tämänhetkistä varautumissuunnittelua ohjaavat polttoainevarastot. Tulevaisuudessa hiiltä tai turvetta energiaksi hyödyntäviä teknologisia ratkaisuja ei kuitenkaan ole laajalti jäljellä. Muutos näkyy jo nyt esimerkiksi perinteisten lämpövoimalaitosten (CHP) korvautuessa sähkökattiloilla. Tulevaisuuden energiajärjestelmä onkin yhä voimakkaammin sähköön ja uusiutuvaan energiaan perustuva sekä laajasti sektori-integroitunut. Tällainen järjestelmä on huoltovarmempi, kun suurempi osa sen laitteiston kehityksestä, osaamisesta ja ylläpidosta on Suomessa.
Mielestämme yhteiskunnan kokonaisturvallisuuden varmistaminen edellyttää vaihtoehtoisten tulevaisuuskuvien muodostamista. Näistä tulee tunnistaa kokonaisturvallisuutta haastavat asiat. Kokonaisturvallisuudessa infrastruktuuri, energiahuolto, siitä huolehtivan henkilöstön hyvinvointi, puolustus ja taloudellinen elinvoima yhdistyvät yhdeksi kokonaisuudeksi, joka toimii niin rauhan, hybridihyökkäysten kuin sodankin oloissa.
Kokonaisturvallisuuden eteen tehtävä työ tukee EU:n ja kansallisia strategioita, luo työpaikkoja ja mahdollistaa laajamittaiset ja omavaraisuutta tukevat energiaratkaisut. Esimerkkejä tällaisesta kokonaisvaltaisesta ajattelusta on esitetty ResilEast ja SafeEarth -ohjelmissa. Ne on suunniteltu suojaamaan Euroopan unionin, Naton ja erityisesti Suomen pitkää itärajaa sekä yhteiskunnan perustoimintoja. Ohjelmat konkretisoivat, millaista saumatonta yhteistyötä siviili- ja turvallisuuspuolen ratkaisuissa turvallisuustarpeisiin vastaaminen täysimääräisesti edellyttää. Vaikka ohjelmat ovat alueellisten toimijoiden liikkeelle laittama, voidaan ajatusmalleja hyödyntää Suomen kokonaisturvallisuuden varmistamiseksi koko maassa.
Suomen lähtökohdat kokonaisturvallisuusmallin edelleen kehittämiselle ja kansallisten resurssien tehokkaammalle hyödyntämiselle ovat hyvät. Suomelle on tarjolla Euroopan mittakaavassa poikkeuksellisen merkittävä rooli energiantuottajana. Tämä voi näkyä tulevaisuudessa esimerkiksi vetytalouden ja siihen perustuvan laaja-alaisen, lisäarvoa tuottavan teollisuustoiminnan voimakkaana kasvuna. Uusiutuvan energian rakentaminen parantaa Suomen energiaomavaraisuutta ja geopoliittista riippumattomuutta. Sitä on myös vaikeampi lamauttaa. Mitä enemmän uusiutuvaa tuotantoa Suomessa, sitä pienemmät tarpeet perinteisille polttoainevarastoille. Energiainfrastruktuuria hajauttamalla turvataan eri alueiden toimintaedellytykset poikkeustilanteissa.
Kiinnostus ja tarve uusia, kokonaisturvallisuutta edistäviä teknisiä ratkaisuja ja toimintamalleja kohtaan on suuri niin kotimaassa kuin kansainvälisestikin. Yhteiskunnan toimintakyvyn varmistamiseen tähtäävät innovaatiot voisivatkin toimia myös vientikonsepteina ja -tuotteina resilienssin vahvistamista hakevaan maailmaan.
Kuva: Roni Rekomaa / Str / Lehtikuva
Puolustusvoimien hankintoja on suunnattava Suomeen
Valtionhallinto ja Puolustusvoimat kehittävät Suomen kokonaisturvallisuutta yhdessä huoltovarmuuden kannalta keskeisten suuryritysten ja strategisten valtionyhtiöiden kanssa. Yhteistyöareenoita ovat Huoltovarmuuskeskuksen poolit, maanpuolustuskurssit, Maanpuolustuksen tieteellinen neuvottelukunta sekä Business Finlandin ohjelmat. Paljon resursseja jää silti vajaalle käytölle kokonaisturvallisuuden parantamisessa. Näitä on kunnissa ja maakunnissa, yliopistoissa ja yrityksissä.
Suomessa on ideoita kuhiseva, pieni mutta kasvava TKI-valtaisten pienyritysten kenttä, jonka potentiaali kokonaisturvallisuuden kehittämisessä on valtava. Nyt kun Suomi on muiden Nato-maiden mukana sitoutunut nostamaan puolustusmenot viiden prosentin tasolle BKT:sta, kokonaisturvallisuuden kehittämisen lisäksi ne voisivat tasapainottaa kansantaloutta.
Kun suurempi osa Puolustusvoimien ja turvallisuussektorin tilauksista suunnataan Suomeen, syntyy uusia työpaikkoja. Osaaminen kehittyy ja vientipotentiaali kasvaa samalla kun ulkomaille valuva rahavirta pienenee. Kun suurempi osa uusien järjestelmien ja laitteiden kehityksestä, osaamisesta ja ylläpidosta on Suomessa, paranee myös huoltovarmuus.
Kun pienyritykset saavat ankkuriasiakkaan kotimaasta, saadulla referenssillä ne voivat kehittää myös vientiä. Kun enemmän puolustus-, turvallisuus- ja kaksikäyttösektorin vientiä suuntautuu liittolaisiin ja ystävällismielisiin maihin, nousee Suomen strateginen pääoma liittolaisten silmissä. Sanamme alkaa painaa enemmän ja meistä tulee enemmän puolustamisen arvoisia.
Esimerkkejä vastaavasta läheisestä yhteistyöstä viranomaisten, puolustus- ja teollisuussektorin sekä yliopistojen välillä tarjoavat muun muassa Yhdysvallat, Ranska, Saksa, Ruotsi sekä Israel. Kaikki näistä maista eivät kaikissa historian vaiheissa ansaitse kiitosta kehittämänsä voiman käytöstä, mutta ekosysteemin kehittämisen näkökulmasta ne ovat tutkimisen arvoisia.
Eri sektoreiden kehitysresurssit on tuotava yhteen
Yhdysvalloissa Lockheed Martinin, Nasan ja yliopistojen välisessä innovaatioekosysteemissä kukin osapuoli tuo erityisesti ilmailu-, avaruus-, kyber- ja puolustusteollisuuteen liittyvät vahvuutensa yhteisiin kehitysprojekteihin, joissa varmistetaan teknologiakehitykseen liittyvän tiedon siirtyminen siviili- ja puolustussektorien välillä. Yliopistot tekevät näissä projekteissa erityisesti teoreettista tutkimusta, menetelmäkehitystä ja laitteiden prototyyppejä, kun taas Lockheed Martin ja Nasa soveltavat tutkimustuloksia käytännön järjestelmissä.
Ehdotamme, että yliopistot myös Suomessa keräävät yhteen puolustus-, turvallisuus- ja kaksikäyttöosaamisensa ja muodostavat vastinparin suomalaiselle teollisuudelle sekä puolustusviranomaisille. Viranomaisten resurssit kotimaiseen TKI-toimintaan osallistumiseksi ovat rajallisia. Siksi helpompaa on hankkia valmis järjestelmä ja laitteet ulkomailta. Kun kotimainen vastinpari on riittävän laajapohjainen, viranomaisilta säästyy asiointiaikaa monien erillisten pientein toimijoiden kanssa ja oikeat tahot löytävät toisensa kokonaisturvallisuuden ja talouskasvun edistämiseksi.
Kokonaisturvallisuus 2.0:n ei tarvitse eikä saa olla vain kustannus. Sen tulee olla malli Suomen kehittämiselle, innovaatiokehikko sekä vientituote, joka konseptin lisäksi sisältää edistyneitä laitteita, järjestelmiä ja palveluita.
Kirjoittajat
Pami Aalto on kansainvälisen politiikan professori Tampereen yliopistossa. Hän on suorittanut 227. maanpuolustuskurssin vuonna 2018.
Marko Huttula on NANOMO-tutkimusyksikön ja Oulun yliopiston vetytutkimuksen johtaja.
Petteri Laaksonen on tutkimusjohtaja LUT-yliopistossa.
Jukka Lassila on professori LUT-yliopistossa.
Eija Tanskanen on Sodankylän geofysiikan observatorion johtaja ja avaruusfysiikan professori Oulun yliopistossa. Hän on suorittanut 249. maanpuolustuskurssin vuonna 2024.
Kirjoittajat edustavat Strategisen tutkimuksen neuvoston (STN) rahoittaman JUST ENERGY -ohjelmanhankkeita 2IMATCH, JustH2Transit ja Phoenix sekä SafeEarth tutkimusohjelmaa.
